Turhautumisesta

Olen saanut viettää useamman päivän leppoisasti perheen kanssa. Olen pelaillut shakkia ja käynyt kansallispuistossa. Olen katsonut Star Warsia ja halaillut koiraa. Syönyt äidin tekemää kotiruokaa, joka muuten maistuu erittäin hyvältä omien tonnikala-makaroniseosteni jälkeen.

   Siitä huolimatta olen tällä hetkellä turhautunut, sillä olisin voinut viettää tutun ja turvallisen ympäröimänä ainakin muutaman tunnin enemmän. Olisin voinut nukkua vielä yhden yön tutussa sängyssä, vaikka se onkin aivan surkea verrattuna Vaasan pehmeään ja uuteen sänkyyn. Olisin voinut pelata vielä yhden erän shakkia velipoikaa vastaan. Olisin voinut juoda kupin teetä tutun pöydän ääressä elämän ympäröimänä. Sen sijaan en vaivautunut katsomaan kalenteria, vaan luotin muistiini. Myönnetäköön, että se oli tällä kertaa väärässä, eikä koulu alkanutkaan aamulla yhdeksältä, vaan yhdeltä. Täällä nyt sitten istuskelen yksin Vaasan kodissa, vaikka olisin voinut lähteä ajamaan vasta huomenna aamulla.

   Mutta käännetäköön erheeni onneksi. Minun ei tarvitse herätä aikaisin ja kiirehtiä. Voin nukkua pidempään ja silti jättää tarpeeksi aikaa hitaalle lähdölle. Onhan se positiivista, että arjen lisäksi saa hetken viettää vapaa-aikaansa täällä. Aamulla näyttäisi satavan, mutta päivälle on luvattu puolipilvistä. Taidan onnellisesti siirtyä keskustaan pyörällä ja kuivana. Jos olisin tullut vasta huomenna, en välttämättä koskaan olisi tajunnut, että näen ikkunastani, kuinka lentokoneet laskeutuvat lentokentälle. Nytpäs näin ja se toi lapsenomaisen hetkellisen innostuksen tunteen sisälleni. Kasvini sai vettä aavistuksen aikaisemmin ja haluan uskoa, että ajoituksellani oli merkitystä. Sain myös inspiraation kirjoittaa. Olenko tehnyt mitään sen hyödyllisempää Vaasaan saapumiseni jälkeen? En ole, eikä se haittaa yhtään. Vaasassa kaikki hyvin, vaikkei ajoitus tällä kertaa mennytkään ihan nappiin.

   Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!