Tekstit

Arvojeni puolueen puolella

Kirjoitin tämän tekstin alun perin ainoastaan itseäni varten yön pimeinä tunteina hahmottaakseni ajatuksiani. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että kyseessä on ajankohtainen kirjoitus tännekin kevään eduskuntavaalien lähestyessä. On siis hyvä hetki herättää blogini eloon. Teksti on lyhyehkö, hetkessä luettavissa, joten suosittelen käymään nopeasti läpi. Monet politiikan kovaan ytimeen halajavat valitsevat arvojensa yli suuren puolueen. Liian usein olen kuullut perusteeksi sen, ettei pienemmästä puolueesta pääse nousemaan huipulle. Ei kuulemma pääse mukaan politiikkaan, vaikka haluaisi. Tällä perustellaan puoluevalintoja. Samaa ajattelutapaa käyttävät useat äänestäjät. Pienempiä puolueita ei äänestetä, koska ”ei se kuitenkaan vaikuttaisi mihinkään”. Ei äänestetä, vaikka sen pienemmän puolueen arvot olisivat täysin samat kuin itsellä. Suuremmasta puolueesta on kuulemma suurempi mahdollisuus saada oma ehdokas läpi. Toki nykyinen vaalijärjestelmämme suosii suuria puolueita jossain määrin. P...

#MeToo

If all the people who have been sexually harassed or assaulted wrote "Me too." as a status, we might give people a sense of the magnitude of the problem.    Sosiaalisessa mediassa leviävä #MeToo-kampanja on herättänyt minussa ajatuksia. Kampanjan tarkoitus on näyttää maailmalle, kuinka laaja ongelma seksuaalinen häirintä ja ahdistelu on naisten keskuudessa. Kun näin Facebookissa ensimmäistä kertaa oman tutun päivittäneen "#MeToo" pysähdyin hetkeksi. Mietin, kuinka kamalaa se olisi. Mietin, kuinka kamala maailma on. Sitten mietin, etten onnekseni ole itse kokenut seksuaalista häirintää. Paneuduin #MeToo-kampanjaan tarkemmin ja aivoissani alkoi jälleen raksuttaa. Ai en ole kokenut? Olenpas! Muistin, kuinka kerran joku läpsäisi varoittamatta julkisella paikalla pepulle ja sen kerran, kun puolituttu humalassa väkisellä lääppi minua, vaikka kielsin häntä koskemasta minuun ja sen kerran, kun pyöräilin yläasteikäisenä puistoalueen läpi ja alaston mies lähti juoksemaan pe...

Turhautumisesta

Olen saanut viettää useamman päivän leppoisasti perheen kanssa. Olen pelaillut shakkia ja käynyt kansallispuistossa. Olen katsonut Star Warsia ja halaillut koiraa. Syönyt äidin tekemää kotiruokaa, joka muuten maistuu erittäin hyvältä omien tonnikala-makaroniseosteni jälkeen.    Siitä huolimatta olen tällä hetkellä turhautunut, sillä olisin voinut viettää tutun ja turvallisen ympäröimänä ainakin muutaman tunnin enemmän. Olisin voinut nukkua vielä yhden yön tutussa sängyssä, vaikka se onkin aivan surkea verrattuna Vaasan pehmeään ja uuteen sänkyyn. Olisin voinut pelata vielä yhden erän shakkia velipoikaa vastaan. Olisin voinut juoda kupin teetä tutun pöydän ääressä elämän ympäröimänä. Sen sijaan en vaivautunut katsomaan kalenteria, vaan luotin muistiini. Myönnetäköön, että se oli tällä kertaa väärässä, eikä koulu alkanutkaan aamulla yhdeksältä, vaan yhdeltä. Täällä nyt sitten istuskelen yksin Vaasan kodissa, vaikka olisin voinut lähteä ajamaan vasta huomenna aamulla.   ...

Pintaraapaisu

Pitäisikö minun aloittaa blogi? Tätä kysymystä olen pyöritellyt päässäni epäsäännöllisen säännöllisesti viimeisen puolen vuoden ajan. Elämässäni on tapahtunut viime aikoina käsittämättömän paljon sellaisia asioita, joita mielelläni jakaisin ihmisille. Olen kokenut myös valtavan suuria muutoksia, joita haluaisin käsitellä kirjoittamalla. Oikeastaan elän suuressa muutoksessa. Hengitän sitä. Lopulta päätin sitten aloittaa tämän, meni syteen tai saveen. Koen, että kirjoittaminen tulee auttamaan minua itseäni ja niitä, jotka vaivautuvat lukaisemaan, mitä täällä höpisen. Toivon, että voin rohkaista, lohduttaa tai ihan vain viihdyttää teksteilläni edes yhtä henkilöä. Silloin koen onnistuneeni.     Olen 20-vuotias oikeustiedettä Vaasassa opiskeleva nuori nainen. Pian on kulunut kuukausi siitä, kun muutin ensimmäiseen omaan asuntooni. Kotoisin olen Seinäjoelta. Ei kovin pitkä välimatka, eihän? Viimeisen kuukauden aikana on tuntunut välillä juuri siltä. Osa uusista kavereistan...